Haaveiden Haaparanta

...eli hirsikauppoja toisen enon kanssa. Todennäköisyys sille, että etsiskelet tori.fi:stä hirsiä ja löydät sieltä Tapsa-kummin kauppaamasta juuri oikean kokoisia, on varmaankin aika pieni. Kaiken lisäksi hirsipino oli Impiönjärven rannassa, vastarannan puolella. Kaupat tuli että heilahti!  Siitähän ne olisi ollut näppärää uittaa järven yli omaan rantaan (näin jo itseni sporttisissa bikineissä kauniisti päivettyneenä ja lihakset pullistellen suppilaudalla uljaasti vetämässä tukkiletkaa perässäni), mutta koska Haaparannassa ei vielä ole oikein mitään fasiliteetteja telttasaunaa ja tiipiihuussia lukuunottamatta, päädyimme kuljettamaan hirret Pudasjärvelle, Korpikosken mökille veistettäväksi. Siirrämme sitten valmiin saunan Impiöön.  Voin kertoa, että tuollaiset kuusituumaiset, neljä metriä pitkät hirret painavat aika rutosti, vaikka mahtavasti kuivuneita ovatkin. Ne eivät siis kaupanteon tapaan somasti heilahtaneet Impiöstä Livolle, vaan matkan varrelle sattui mm. Volvon etuiska...

 ...eli pistetäänpäs homma alueelle. Kesällä 2021 sitten alkoi tapahtua, ja tapahtui. Iinatin Voitto on paikallinen legenda, joka on kaivinkoneellaan tehnyt taikojaan pitkin seutua. Koska iskäkin oli kerran päässyt Voiton kaivurin kyytiin, kun hän oli kaivanut ojia ja nähnyt, miten pikkutarkkaa jälkeä mies koneellaan teki, ei asiassa ollut kahta puhetta. Soitto Voitolle, ja Veijo sitten vietti muutaman sateisen viikon Haaparannassa. Rakennuspiirustukset oli tehnyt toinen paikallinen kuuluisuus, Salmelan Niilo. Meidän ruutupaperisätöstysten pohjalta hän piirsi meille mökin sekä saunan ja laati suunnitelman rakennusten pohjien tekoon. Meidän suunnitelman mukaan piirretyssä mökissä yläkertaan olisi pitänyt ujuttautua 20 cm aukosta, joten ihan hyvä, että tähänkin hommaan on olemassa ammatti-ihmisiä. Kovin paljon Niilo ei edes virnuillut asiasta. Voin kertoa, että tulevia tönöjämme ei routa eikä savimaa heiluttele, sikälimikäli se pohjista riippuu. Voin kertoa myös sen, että tuohon aika...

 ...eli mattojen kudontaa. Koska haaveissani siintää ihana, tunnelmallinen mökki Impiössä, olen sisustanut sitä mielessäni jo pitkään. Ajatuksilla ei mökkiä täytetä, joten ilmoittauduin Oulu-opiston matonkudontakurssille. Vanhoista lakanoista (osa saatu, osa kaivettu omien kaappien kätköistä) loihdin maailman hienoimmat räsymatot, joista toisen päälle voi vahingossa tiputtaa mustikoita ja vattuja: ja toisen päällä voi pureskella sitä keltaista sitruuna-Jenkkiä, jota ei ikäväkseni enää valmisteta: Myös Vieno-mummon vanhat lautaset ja muuta astiastoa on jo valmiina olohuoneen lipaston kaapissa.  Nyt ei tarvita enää kuin se mökki. Kiitos, järkyttävän taitava ja mahtava ja hauska opettajamme Johanna! Jos vielä tulee tarve kutoa, takuulla palaan luoksesi 💚 Johanna on Oulu-opistolla kudonnanohjaajana, joten sinne mars!