Haaveiden Haaparanta

 ...eli päivät lyhenevät, kuten kesäkin. Viime kerran äkkilähtörupeama päättyi, kun minun täytyi palata maalikylille kirpparihommiin. Ehdin keskiviikkoaamuna kuitenkin piirtää takaseinän kolmannen hirren salvokset ja lukot:  Sahailin tällä kertaa lukot käsisahalla, koska Veijo oli palaverissa mökin keittiön pöydän ääressä enkä vielä ole uskaltanut opetella moottorisahan käyttöä. Tässäkin tapauksessa olemme todenneet, miten paljon apua on kunnollisista työvälineistä, kuten käsisahasta, joka ei ole rimpula. Tämä Bahcon saha on minunkin käsissäni oikein nätisti leikkaava peli: Saimme siis takahirren nostettua paikoilleen, mutta eihän se kerrasta lopsahtanut nätisti. Pulma voi olla se, että haluamme mielellämme jättää hirsien mahtavat muodot kuoppineen ja oksantyvineen näkyviin elävöittämään pintaa. Sellaisten salvominen ei kuitenkaan ole tällaisille aloitteleville hirsikäsityöläisille ihan läpihuutojuttu, jolloin hirttä joutuu kerran jos viidennenkin nostelemaan pois ja takaisin. Mutta ei

...eli hieman etymologiaa. Ouluun muutettuamme ihmettelin Hollihaan puiston nimeä. Ajattelin, että "haka" liittyy jotenkin vanhaan laidunalueeseen. Veijon veisattua hirsikirjoja selvisi, että hollihaka onkin alla olevassa kuvassa näkyvä rautainen haka, jolla saa kiinnitettyä hirret tukevasti passiin tapinreikien poraamisen ajaksi. Kuvassa myös näkymätön poraaja: Veijon palattua töihin on saunan veistohomma väistämättä hidastunut. Parina iltana Veijo ehti tapittaa ja höylätä, mutta sitten tuli sadekelit. Minulla lomaa on vielä tämä viikko ja sattui niin, että säätiedotus lupasi kohtuullisen sateetonta alkuviikkoa. Niinpä otimme äkkilähdön Livolle ja jätimme jälkikasvun koiran kera kotivahdeiksi. (Muistelen, että joskus takavuosina äkkilähdöllä lähdettiin jonnekin ihan muualle kuin mökille...) Sepä olikin hyvä päähänpälkähdys. Ehdimme jo maanantai-iltana puuhata pari tuntia. Tiistaina Veijo teki etätöitä ja minä talttailin, piirtelin ja höyläsin. Näin ikään: Tauoilla Veijo tuli

 ...eli vähän nostalgiaa ja uusia leluja. Muistatko aikaa, kun parasta postia olivat Anttilan, Elloksen ja Hobby Hallin kuvastot, jotka pari kertaa vuodessa tupsahtivat postilaatikkoon? Z-sukupolven edustajille ja sitäkin nuoremmille tiedoksi, että netti tuli minun ja ikätovereideni ulottuville vasta 1990-luvun loppupuolella, joten esimerkiksi vaatteita tilattiin sitten postimyynnistä, jos ei haettu Rovaniemeltä. Niin, olemme kasarin ja ysärin lapsia. Niitä kuvastoja sitten selattiinkin hartaudella ja täyteltiin tilauslomakkeita, vaikka tosi harvoin mitään oikeasti tilattiin. Kuvastohaaveilu naapurissa asuneen ystäväni kanssa oli parasta sateisen tai liian kylmän lomapäivän puuhaa. Tai toiseksi parasta: parasta oli pyöräillä Ranuan kirjastoon kuuntelemaan levyjä ja lukemaan Aku Ankkoja tai Merri Vikin Lotta-kirjoja.  Haaveilu ei maksanut mitään. Mutta iskä toki seurasi meidän puuhia huvittuneena. Kun postipoika sitten toikin Bilteman tai Savenmaan katalogin, iskä otti ilon irti matkies

 ...koska seinän yli ei enää niin vain harpota. Ihanuutta ovat kyllä näin korkeat hirret! Vaikka hirsien liikuttelu ja nostelu vaatiikin melkoisesti lihasvoimia nostolaitteen toistaiseksi puuttuessa, ei nostelua tarvitse tehdä kovin usein. Ikkunan allekin riittää jo kahden-kolmen hirren korkeus.   Tämän päivän ohjelmassa on ollut höyläystä, piirtämistä ja salvomista. Kun hirsi asemoidaan paikalleen, se laitetaan vatupassin avulla mahdollisimman suoraan ja kiinnitetään salvoksen ja lukkojen piirtämisen ajaksi paikoilleen vaikkapa tällaisilla "haarukoilla" (minun keksimä nimi tälle apuvälineelle, koska se näyttää h-kirjaimelta ja h niin kuin haarukka): Veijohan siis oikeasti luki niitä hirsikirjoja jo reilusti ennen kurssin alkua ja löysi jostakin vanhasta kirjasta ohjeen tällaisten puristimien tekoon. Hän värkkäsi ne valmiiksi jo pari vuotta sitten, ja olipa mellevää kurssilla kaivella lootasta nämä vempeleet, kun sellaisista tuli puhe! Taisi näitä siellä joku lainatakin. Kun

 ...eli tappi sinne, toinen tänne. Meillä oli viime viikolla mieluisa vieras, Marian Helmi-ystävä Joensuusta. Siksipä veistomimmi jätti työmaan muutamaksi päiväksi veistohemmon harteille ja vietti teini-ihanuuksien kanssa kesäpäiviä mm. Nallikarissa pötkötellen, mutta mikäpä siinä, kun taitava mies sattuu olemaan. Otimme ennen Ouluun lähtöäni seuraavat hirret pinosta, niin Veijo pääsi niitä mallailemaan, piirtämään, veistämään ja salvomaan. Hyvältä näyttää, ja työnjohtajakin hyväksyy: Tänään ryhdyimme tekemään tapinreikiä hirsikertaan, jotta rakennelma pysyy suorassa. Veijo viilasi aamulla poran terän kärjen kierteistä neljältä sivulta osan pois veisto-opettaja Hannun vinkin mukaisesti, jolloin pora ei itse ime vaan puree puuhun vain silloin, kun poraaja sitä painaa. Vinkki osoittautui erinomaiseksi: ei ole poralle niin rasittavaa eikä poraajalle pelottavaa, kun terä ei väkisin jurskaa kiinni tiukkaan puuhun. Veijo rohkaisi minutkin poraamaan, vaikka pikkuisen hirvitti tehokasta vempel

 ...eli kuinka lukkonurkka asemoidaan. Kurssilla tuli useaan kertaan eteen virheen puolitus, mutta meistä kumpikaan ei aivan täysin tainnut ymmärtää, miten, milloin ja miksi se tehdään. No eipä hätää: kun on oma sätös ja omat hirret, voimme ihan yhdessä miettiä, mitä se meidän veistopuuhissa tarkoittaa. Takaseinän toista, hyvin korkeaa hirttä mittaillessamme tulimme tilanteeseen, jossa lukko ei oikein meinannut osua tavoitealueelle. Silloin päätimme toteuttaa virheen puolituksen eli otimme ne kolme  liikasenttiä puoliksi alemmasta ja puoliksi ylemmästä hirrestä. Saa nähdä kadummeko tätä päätöstä sitten seuraavien hirsien kohdalla... Aika sievä salvos tuli tähänkin! Kohta päästään saunomaan 😂 Eilen Veijo ehti alkaa porata tapinreikiä. Hirsien läpi porataan 32 mm terällä reiät niin, että reikä ulottuu alemman hirren puoliväliin. Siihen sitten isketään rimatappi, jonka tarkoituksena on pitää rakennelma paikoillaan ja seinät suorassa. Pora ja poraaja ovat melko kovilla tuossa hommassa! Tä

 ...eli liittyvätkö oven ja ihmisen kätisyydet toisiinsa? Tässä havainnollistava video päivän loogis-semanttisesta probleemasta: Päänvaivaa aiheuttavat ovia suunnitellessa myös se, mitä tarkoittaa leveys. Onko se oven leveys vai karmin leveys vai aukon leveys, ja jos aukon, tarkoittaako oviaukkoa vai seinään jätettävää aukkoa?  Katsoimme YouTubesta opetusvideon, jossa vanha veistomestari puhuu niin tymäkkää turkua tai raumaa tai muuta käsittämätöntä länsimurretta, ettemme ihan saaneet selvää ohjeista. Näissä tunnelmissa ryhdyimme valitsemaan seuraavia hirsiä päätyseinään sekä saunan ja pukuhuoneen väliseen seinään. Viime mainittuun pitää siis jättää aukko ovelle, joten hirret täytyy katkaista lyhyemmiksi. Tällä kertaa sopiva hirsi todellakin pötkötteli aivan alimmaisena pinossa. Siispä kaksi hydraulitunkkia tulille ja venkuttamaan. Hienosti nousi pino ja saimme hurjan paksun ja pitkän hirren kiskottua välistä pois.  Tänään Veijo ehti hieman höylätä eilen paikoilleen saamaamme sivuhirtt

 ...eli taivas pilvessä, +14 astetta. Täydellinen veistosää. Peittelimme eilen illalla aikaansaannoksemme pressulla siltä varalta, että sääennustukset ovat yhtä luotettavia kuin tähän asti (eli ei juuri ollenkaan luotettavia), mutta montaakaan pisaraa ei ollut yön aikana satanut. Eilen illalla alaselkä huusi hoosiannaa (ja aivot olivat ylikuumentumisen partaalla), mutta rauhallinen joogailu, venyttely ja kiertoliike ennen petiin kömpimistä tekivät tehtävänsä. Aamulla ruoto oikeni aivan hienosti. Ensimmäinen salvos onnistui kyllä melkein vähän liian hyvin:        Sitten lupaamani työkaluesittely! Tämä on tarkkuuskynävara eli kavereiden kesken vara vaan: Ja sitten, saanen esitellä, yksi uusista lempparivehkeistäni eli "juttu jutska"! Kuulemma oikealta nimeltään monitoimityökalu, mutta mitä sellainenkin nimi muka kertoo? Tähän voi vaihtaa erilaisia päitä. Näppärä peli lukkonurkkien tarkkaan kaivertamiseen.  Eilisten muistiinpanojen avulla ehdimme veistää kokonaan myös saunan siv

 ...eli miksi? Miten? Eilen illalla saunassa (tuossa vanhassa, valmiissa versiossa) Veijo tuumasi, että on paljon mukavampaa rakentaa, kun on kaveri, jonka kanssa saa ääneen miettiä ja pohtia siirtoja työmaalla. Pitää olla varovainen siinä, mitä toivoo, koska se voi toteutua, sanotaan. Tässä tapauksessa rakennuskaverina on kyselyikäinen rouva, joka mielellään pohtii, mutta haluaa myös tietää, miten asiat tehdään: "Miksi tuossa pitää olla pystypuu?"  "Mitä tapahtuu, jos ei laita sitä?" "Miten se laitetaan kiinni tuohon kaiteeseen?" jne. Ja kun vastaajana on periaatteessa melkein ensikertalainen hirrenveistäjä, ei vastauksia kuulemma aina ihan heti ole. Lounastauolla jälkkärikahvin painumista odotellessa voi lepuuttaa aivojaan kutomalla sukkaa. Saimme alimman hirsikerran veistettyä, joten pääsimme seuraavan pähkinän kimppuun: pitäisi valita pinosta parhaan kokoiset hirret seuraavaan kerrokseen. Hannu opetti kurssilla, että kannattaa valita isoimmat ja painav