Haaveiden Haaparanta

 ... kun kokonaisia ei juuri tule? Niin, viime kirjoituksen jälkeen Veijo on puuhaillut rakennuksella muutamia iltapäiviä ja iltoja. Kokonaiset raksapäivät ovat syksyn tullen käyneet vähiin. Alamme ehkä olla 14-15 päivän hujakoilla, eli jos olisimme putkeen tehneet, reilussa parissa viikossa olisi alkanut näyttää tältä: Eikö vain näytä mukavalta nuo lukkonurkat? Terassin sivukaiteet alkavat siis pikkuhiljaa olla paikoillaan. Ehdimme viime sunnuntaina saada tuonne oikeaan reunaan vielä yhden pikkuisen nurkkapalan veistettyä, joten seuraavalla kerralla on nelimetrisen sivuhirren vuoro. Ennen talvea olisi tarkoitus ja pyrkimys saada vielä takaseinään yksi vaakahirsi tehtyä. Sitten voisi viritellä talvea varten kattopellit rakennuksen suojaksi.  Veijon Jussi-serkku oli tuumaillut, että keväthankien aikaan on mahtava sitten jatkaa veistotyötä, kun aurinko paistaa eikä ole kova pakkanen. Olisipa hauska, jos olisikin niin pitävät hanget, ettei tarvitsisi telineitä rakentaa lainkaan! ...

 ...koska seinän yli ei enää niin vain harpota. Ihanuutta ovat kyllä näin korkeat hirret! Vaikka hirsien liikuttelu ja nostelu vaatiikin melkoisesti lihasvoimia nostolaitteen toistaiseksi puuttuessa, ei nostelua tarvitse tehdä kovin usein. Ikkunan allekin riittää jo kahden-kolmen hirren korkeus.   Tämän päivän ohjelmassa on ollut höyläystä, piirtämistä ja salvomista. Kun hirsi asemoidaan paikalleen, se laitetaan vatupassin avulla mahdollisimman suoraan ja kiinnitetään salvoksen ja lukkojen piirtämisen ajaksi paikoilleen vaikkapa tällaisilla "haarukoilla" (minun keksimä nimi tälle apuvälineelle, koska se näyttää h-kirjaimelta ja h niin kuin haarukka): Veijohan siis oikeasti luki niitä hirsikirjoja jo reilusti ennen kurssin alkua ja löysi jostakin vanhasta kirjasta ohjeen tällaisten puristimien tekoon. Hän värkkäsi ne valmiiksi jo pari vuotta sitten, ja olipa mellevää kurssilla kaivella lootasta nämä vempeleet, kun sellaisista tuli puhe! Taisi näitä siellä joku lainatakin. Kun ...