Haaveiden Haaparanta

 ...eli tappi sinne, toinen tänne. Meillä oli viime viikolla mieluisa vieras, Marian Helmi-ystävä Joensuusta. Siksipä veistomimmi jätti työmaan muutamaksi päiväksi veistohemmon harteille ja vietti teini-ihanuuksien kanssa kesäpäiviä mm. Nallikarissa pötkötellen, mutta mikäpä siinä, kun taitava mies sattuu olemaan. Otimme ennen Ouluun lähtöäni seuraavat hirret pinosta, niin Veijo pääsi niitä mallailemaan, piirtämään, veistämään ja salvomaan. Hyvältä näyttää, ja työnjohtajakin hyväksyy: Tänään ryhdyimme tekemään tapinreikiä hirsikertaan, jotta rakennelma pysyy suorassa. Veijo viilasi aamulla poran terän kärjen kierteistä neljältä sivulta osan pois veisto-opettaja Hannun vinkin mukaisesti, jolloin pora ei itse ime vaan puree puuhun vain silloin, kun poraaja sitä painaa. Vinkki osoittautui erinomaiseksi: ei ole poralle niin rasittavaa eikä poraajalle pelottavaa, kun terä ei väkisin jurskaa kiinni tiukkaan puuhun. Veijo rohkaisi minutkin poraamaan, vaikka pikkuisen hirvitti tehokasta ve...

 ...eli miksi? Miten? Eilen illalla saunassa (tuossa vanhassa, valmiissa versiossa) Veijo tuumasi, että on paljon mukavampaa rakentaa, kun on kaveri, jonka kanssa saa ääneen miettiä ja pohtia siirtoja työmaalla. Pitää olla varovainen siinä, mitä toivoo, koska se voi toteutua, sanotaan. Tässä tapauksessa rakennuskaverina on kyselyikäinen rouva, joka mielellään pohtii, mutta haluaa myös tietää, miten asiat tehdään: "Miksi tuossa pitää olla pystypuu?"  "Mitä tapahtuu, jos ei laita sitä?" "Miten se laitetaan kiinni tuohon kaiteeseen?" jne. Ja kun vastaajana on periaatteessa melkein ensikertalainen hirrenveistäjä, ei vastauksia kuulemma aina ihan heti ole. Lounastauolla jälkkärikahvin painumista odotellessa voi lepuuttaa aivojaan kutomalla sukkaa. Saimme alimman hirsikerran veistettyä, joten pääsimme seuraavan pähkinän kimppuun: pitäisi valita pinosta parhaan kokoiset hirret seuraavaan kerrokseen. Hannu opetti kurssilla, että kannattaa valita isoimmat ja painav...

 ...eli kuinka saadaan isompi sauna melkein helposti.   Tulimme Veijon kanssa kahdestaan mökille veistopuuhiin. Hurjaa, että lapset ovat jo niin isoja, että heidät voi jättää keskenään kotiin ja Topi-koirankin vielä heille vahdittavaksi. Helpottaa kyllä kummasti saunantekoa, kun ei tarvitse huolehtia kuin kahden ihmisen eväistä. Tiirailimme piirustuksia ja seisoskelimme saunakehikossa mustikanvarpujen ja mesimarjojen seassa.  Hoksasin, että äkikseltään mitattuna Veijon varpaat eivät mahtuisi ylimmän lauteen ja kiukaan väliselle rappuselle suoraan, joten siitä se ajatus sitten lähti: pienennetään vähän terassia, niin saadaan saunaan lisää tilaa. Näppärä homma, kun itse tuusaa ja saa ihan ite päättää! (Nikke, jos luet tätä, ulkoseinien mitat pysyvät samana ja saunan ja pukkarin välinen seinä on siinä mihin se suunniteltiinkin.) Vaikka voisi kuvitella, että kurssin käyneet insinööri ja kansankynttilä olisivat vallan erehtymättömiä, ei asia ole niin. Etuosan alimman hirren on...

 ...eli juhlallinen ensimmäisen saunahirren veistopäivä. Lukemattomien hirsikirjojen ja veistokurssin jälkeen koitti vihdoin se päivä, kun iskimme talttamme ja sahamme muhkeisiin saunahirsiimme. Jännitti. On kyllä pakko myöntää, että kurssista oli valtavasti apua. Koska olimme vieläpä samalla kurssilla, meillä on osapuilleen yhteneväiset tiedot ja ajatukset siitä, mitä pitää tehdä. Tai ainakin minulla on jonkinlaiset speksit inttää asioista Veijon kanssa - ja olla joskus jopa oikeassa! Melko monta tuntia siihen vierähti, mutta niin vain saimme hirren veistettyä. Pohjapuut olimme mittailleet paikoilleen jo viime syksynä, joten ne tarvitsi vain tarkistaa.  Lukkonurkkien piirtäminen on hauskaa hommaa, paitsi välillä meinaa mennä aivot solmuun. Silloin on hyvä, että on se toinenkin mukana pohtimassa. Toisinaan on hyvä pitää kahvitauko ja samalla pyöritellä seuraavaa siirtoa yhdessä ja erikseen. Saunan pohjapiirros on esitelty aiemmassa kirjoituksessani, ja siitä näkyy, että tönöse...

 ...eli mestariveistäjän oppiin Oulu-opiston kurssille. Vaikka Veijo oli jo useita hirsikirjoja lukenut ja vähän isänsä ja veljensä kanssa veistohommia tehnytkin, minä en ole. Enkä halunnut kirjoja lukea, sillä itseni tuntien tieto lisää tuskaa. Mitä enemmän tietoa kirjoista luen, sitä korkeammalle rima nousee.  Siksipä päätimme ilmoittautua yhdessä Hirrenveiston alkeet -kurssille touko-kesäkuussa 2023. Onneksi pääsimme molemmat sisään: toki olimme ilmoittautumisen avaushetkellä kumpikin tahoillamme (Veijo kotona työpöytänsä ääressä, minä luokkahuoneessa opiskelijoiden valuessa sisään) hiiren osoitin nettiselaimen päivitysnapilla. Jos vain toinen meistä olisi ehtinyt ilmoittautua, Veijo olisi mennyt.  Mutta väitän, että silloin tämä homma (ja ensimmäinen hirsi) ei olisi lähtenyt luonnistumaan ollenkaan yhtä hyvin. Minun on tosi vaikea olla apulaisena sellaisessa, jonka etenemisproseduurista en oikeasti mitään ymmärrä. En tykkää tehdä vain työtä käskettyä.  Kiitos sii...