Päivä 8: oviaukko on vallan näppärä keksintö

 ...koska seinän yli ei enää niin vain harpota.

Ihanuutta ovat kyllä näin korkeat hirret! Vaikka hirsien liikuttelu ja nostelu vaatiikin melkoisesti lihasvoimia nostolaitteen toistaiseksi puuttuessa, ei nostelua tarvitse tehdä kovin usein. Ikkunan allekin riittää jo kahden-kolmen hirren korkeus.
 

Tämän päivän ohjelmassa on ollut höyläystä, piirtämistä ja salvomista. Kun hirsi asemoidaan paikalleen, se laitetaan vatupassin avulla mahdollisimman suoraan ja kiinnitetään salvoksen ja lukkojen piirtämisen ajaksi paikoilleen vaikkapa tällaisilla "haarukoilla" (minun keksimä nimi tälle apuvälineelle, koska se näyttää h-kirjaimelta ja h niin kuin haarukka):


Veijohan siis oikeasti luki niitä hirsikirjoja jo reilusti ennen kurssin alkua ja löysi jostakin vanhasta kirjasta ohjeen tällaisten puristimien tekoon. Hän värkkäsi ne valmiiksi jo pari vuotta sitten, ja olipa mellevää kurssilla kaivella lootasta nämä vempeleet, kun sellaisista tuli puhe! Taisi näitä siellä joku lainatakin.

Kun varalla on piirretty salvoksen paikka, Veijo sahaa sen ensin moottorisahalla alulle ja sitten salvos viimeistellään rälläkällä. Tavoitteena on sama muoto kuin alemmassa hirressä. Silloin hirsi istuu nätisti paikoilleen.


Peittelimme kaunokaisemme tulevien sateiden varalta, koska näyttää siltä, että työnteko haittaa harrastuksia. Veijon loma loppuu, joten tästedes saunantekoon ei ehkä kovin montaa perättäistä päivää löydy.

Mutta kuten ihan projektin alkuvaiheessa totesimme, matka on tärkeämpi (tai no, ainakin ihan yhtä tärkeä) kuin päämäärä. Siitä on aikaa, kun meillä kahdella viimeksi on ollut jokin näin pitkäkestoinen, yhteinen homma. Onneksi olemme jo sen verran kauan yhteistä taivalta kulkeneet, että toisen toimintatavat ja kaikenmaailman vinkaukset ovat jo aika tavalla tuttuja ja niihin osaa jo varautua ja suhtautua kohtuudella. 

Näin on hyvä.









Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Valmis

Miten näitä päiviä laskee

Päivä 1 ja pää auki