Miten näitä päiviä laskee

 ... kun kokonaisia ei juuri tule?

Niin, viime kirjoituksen jälkeen Veijo on puuhaillut rakennuksella muutamia iltapäiviä ja iltoja. Kokonaiset raksapäivät ovat syksyn tullen käyneet vähiin. Alamme ehkä olla 14-15 päivän hujakoilla, eli jos olisimme putkeen tehneet, reilussa parissa viikossa olisi alkanut näyttää tältä:
Eikö vain näytä mukavalta nuo lukkonurkat? Terassin sivukaiteet alkavat siis pikkuhiljaa olla paikoillaan. Ehdimme viime sunnuntaina saada tuonne oikeaan reunaan vielä yhden pikkuisen nurkkapalan veistettyä, joten seuraavalla kerralla on nelimetrisen sivuhirren vuoro. Ennen talvea olisi tarkoitus ja pyrkimys saada vielä takaseinään yksi vaakahirsi tehtyä. Sitten voisi viritellä talvea varten kattopellit rakennuksen suojaksi. 

Veijon Jussi-serkku oli tuumaillut, että keväthankien aikaan on mahtava sitten jatkaa veistotyötä, kun aurinko paistaa eikä ole kova pakkanen. Olisipa hauska, jos olisikin niin pitävät hanget, ettei tarvitsisi telineitä rakentaa lainkaan! Seinät alkavat kohta olla sen verran korkeita, ettemme käsipelillä jaksa pitkiä hirsiä enää paikoilleen nostaa - saati sitten venkslata edestakaisin, jos/kun lukon veisto ja salvos eivät kerrasta osu kohdalleen. Täytyy kyllä myöntää, että salvomisesta ja lukkojen suunnittelusta ja veistosta on alkanut jo tulla hieman nopeampaa ja ehkä tarkempaakin.

Viime viikonloppuna vietimme mukavan lauantaipäivän Maikin synttärietkoilla Kempeleessä ja ajelimme sitten illan päälle mökille. Niinpä olimme heti sunnuntaiaamuna valmiina hyppäämään veistohousuihin ja peltipaitaan ja pyyhältämään saunantekeleen kimppuun. 

Tässä kuvassa näkyy hyvin salvos. Salvos veistetään siis hirren alapintaan sen jälkeen, kun siihen on varalla piirretty alapuolella olevan hirren yläpuolen muoto. Veijo on hoitanut tuon salvomisen ensin rouheammin moottorisahalla ja sitten jatkanut tarkemmin rälläkällä, jossa on puunkaiverruslaikka. Minä tuossa viimeistelen lukkonurkkaa juttujutskalla (tästä vempeleestä tarkempi esittely postauksessa "Päivä 4 ja huippukelit"):
Tappeja ja tapinreikiä pitää tehdä nyt tiuhaan, että pysyy tulitikkutalo kasassa eikä rompsahtele taikka rempsahtele miten sattuu. Poraaminen sujuu tällä akkukäyttöisellä Ryobilla hyvin, vaikka taukoja pitää aina välillä pitää koneen jäähdyttelemiseksi. Kuten videosta näkyy, hirret ovat varsin timakkaa tavaraa eikä poraaminen ole mitään pikajurskauttelua:
Sillä aikaa kun minä ja Veijo jumppasimme raksalla, ihanat tyttösemme, nuo Korpikosken Gandalfit, poimivat läheisen puron takaa mustikoita pakkaseen laitettavaksi:

Mustikoista puheen ollen, parisen viikkoa sitten sovimme mahtavien ystäviemme Petrin ja Sussun kanssa kertakaikkisen passelista vaihtokaupasta: saimme heiltä pari sankollista mustikkaa vaihdossa hirvenlihaa vastaan. Saunan seinä nousee ja kaikki voittavat! Kyllä kelpaa ensi talvena herkutella. 




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Valmis

Päivä 1 ja pää auki