Saunaa odotellessa sauna

 ...eli ihan ensiksi telttasauna.

Koska, no, eihän nyt voi olla niin, että on rantatontti ja uimapaikka, mutta ei saunaa? 

Tässä Marian taidonnäyte suppilaudalla:



Virpiniemessä oli myynnissä joutilas pressusauna, joten kävimme sen purkamassa ja veimme Haaparantaan. Kyseinen yksilö ei ole mikään yhdellä kädellä rakennettava tai itsestään kokoon pulpahtava sauna, vaan tämä saa luvan kestää siihen asti kun hirsiversio on käyttökunnossa. (Toivottavasti ei siis ihan hirveän pitkään.)


Otin joka ikisestä vaiheesta kuvan, kun purimme saunaa Virpiniemessä. Sitten numeroin kuvat ja lähetin ne WhatsAppilla Veijolle ja kirjoitin joka kuvan alle kasausohjeen. Näillä konstein saimme saunan kasattua aivan (melkein) yhtä nätiksi Haaparantaan.


Siispä nukkumateltta pystyyn ja Haaparantaan juhannuksen viettoon! Olipa melkoisen mellevää yöpyä ensimmäistä kertaa omilla mailla. Tuulen kahisutellessa rannan haavikkoa oli lempeää nukahtaa makuupussin mutkaan. 


Juhannuspäivän letunpaisto Trangialla jäi navakan tuulen vuoksi toteuttamatta, mutta eipä hätää: kipaisimme naapuriin eli mummolaan eli Kari-enon luokse kahvittelemaan ja herkuttelemaan letuilla.

Impiö, olet ihana.




Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Päivä 1 ja pää auki

Kuva
 ...eli juhlallinen ensimmäisen saunahirren veistopäivä. Lukemattomien hirsikirjojen ja veistokurssin jälkeen koitti vihdoin se päivä, kun iskimme talttamme ja sahamme muhkeisiin saunahirsiimme. Jännitti. On kyllä pakko myöntää, että kurssista oli valtavasti apua. Koska olimme vieläpä samalla kurssilla, meillä on osapuilleen yhteneväiset tiedot ja ajatukset siitä, mitä pitää tehdä. Tai ainakin minulla on jonkinlaiset speksit inttää asioista Veijon kanssa - ja olla joskus jopa oikeassa! Melko monta tuntia siihen vierähti, mutta niin vain saimme hirren veistettyä. Pohjapuut olimme mittailleet paikoilleen jo viime syksynä, joten ne tarvitsi vain tarkistaa.  Lukkonurkkien piirtäminen on hauskaa hommaa, paitsi välillä meinaa mennä aivot solmuun. Silloin on hyvä, että on se toinenkin mukana pohtimassa. Toisinaan on hyvä pitää kahvitauko ja samalla pyöritellä seuraavaa siirtoa yhdessä ja erikseen. Saunan pohjapiirros on esitelty aiemmassa kirjoituksessani, ja siitä näkyy, että tönöseen tulee
Read more »

Valmis

Kuva
 ...talviunille. Syyskuun viimeisenä viikonloppuna pääsimme viimein puuhailemaan Korpikosken mökkipihaa talviteloille. Kyseisessä pihapiirissä nököttää myös suloinen saunantekeleemme, joten yksi tärkeimmistä tehtävistä oli viritellä rakennuksen päälle pellistä katto. Pellit Veijo toi Karjosuon ladosta,  joka purettiin huonokuntoisena matalaksi. Naureskeltiin peltien virityksen jälkeen, että sehän näyttää jo valmiilta saunalta, ilmanvaihto kohdillaan! Hieman matala tuo kuitenkin on, joten eiköhän veistopuuhat taas jatku talven jälkeen.  Peltien alle viriteltiin tukipuut hirsistä ja laudoista. Nyt saa roiskia vettä ja tuiskuttaa lunta, tämä suoja kestää kyllä. Saimme samana päivänä myös haravoitua pihan, nostettua laiturin sekä poltettua risuja ja kannonmökkylöitä. Kaunis syyspäivä, vaikka aurinko ei pilkistellytkään. Kauniita talviunia, saunakaunokainen! Keväällä jatketaan taas <3
Read more »

Oppia ikä kaikki

Kuva
 ...eli mestariveistäjän oppiin Oulu-opiston kurssille. Vaikka Veijo oli jo useita hirsikirjoja lukenut ja vähän isänsä ja veljensä kanssa veistohommia tehnytkin, minä en ole. Enkä halunnut kirjoja lukea, sillä itseni tuntien tieto lisää tuskaa. Mitä enemmän tietoa kirjoista luen, sitä korkeammalle rima nousee.  Siksipä päätimme ilmoittautua yhdessä Hirrenveiston alkeet -kurssille touko-kesäkuussa 2023. Onneksi pääsimme molemmat sisään: toki olimme ilmoittautumisen avaushetkellä kumpikin tahoillamme (Veijo kotona työpöytänsä ääressä, minä luokkahuoneessa opiskelijoiden valuessa sisään) hiiren osoitin nettiselaimen päivitysnapilla. Jos vain toinen meistä olisi ehtinyt ilmoittautua, Veijo olisi mennyt.  Mutta väitän, että silloin tämä homma (ja ensimmäinen hirsi) ei olisi lähtenyt luonnistumaan ollenkaan yhtä hyvin. Minun on tosi vaikea olla apulaisena sellaisessa, jonka etenemisproseduurista en oikeasti mitään ymmärrä. En tykkää tehdä vain työtä käskettyä.  Kiitos siis veistokurssin ope
Read more »