Onkiveteistä

 ...eli pilikillä Impiönjärvellä.

Viime kesä hurahti Korpikoskella kaivonteossa ynnä muussa, joten Impiössä käytiin vain istuttamassa muutamia kuusentaimia.

Maaliskuussa lähdimme kuitenkin taas lumenpudotushommiin Haaparantaan. Koska tiesimme, ettei varsinaiseen urakkaan mene juurikaan aikaa, päätimme ottaa pilkkivehkeet mukaan ja lähteä etsimään myyttistä "hautaa" eli Impiönjärvellä olevaa syvempää kohtaa, josta on saatu muhkeita ahvenia.

Ei mitenkään erityisen helppo tehtävä. Itsehän olin ihan väärässä sen suhteen, missä päin järveä uskoin haudan sijaitsevan. Äitiltä, tädiltä ja enoilta kyselemällä sain aivan erinomaisen käyttökelpoisia maamerkkejä. 

Esimerkiksi: "Kun olet haudan kohdalla, näkyy Kalakentästä sen ison männyn latva. Vai oliko se kuusi?" (Tämä näkymä on voinut auttaa 20-30 vuotta sitten, mutta metsä on sittemmin hieman kasvanut.) Ja toinen vinkkivitonen: "Kun menet Kalakentästä vastarantaa kohti, Vanhatalo näkyy haudan kohdalla". (Tämäkin neuvo vuosikymmenten takaa. On tullut tureikkoa sittemmin väliin.)

No, näillä ohjeilla suunnistimme mahtavassa auringonpaisteessa kohti apajia.

Emme tainneet osua. Ei nykyn nykyä. "Onkiveteistä", kuten Irene pikkutyttönä tuumasi ongella istuessaan. 

Mutta ei haittaa! Hyvät eväät, hyvä mieli, ja taas kevättalven aurinko helli meitä.