Sehän on Haaparanta!

 ...koska se on rannassa ja siellä kasvaa haapoja. 


Vuonna 2020 toteutui pitkäaikainen (ja vähän salainenkin) haaveeni, kun Kari-eno tarjoutui myymään mummolan rannasta minulle oman tontin. 

Oma mökkitontti Impiönjärven rannassa! 

Kävimme jo syksyllä merkkailemassa rajan osapuilleen. Jos ei kukaan kiellä, saa tehdä merkkausnauhasta nättejä rusetteja jos haluaa.


Lohkomistoimituksessa kysyttiin, josko haluaisin antaa maapläntilleni yksilöllisen nimen pitkän numerosarjan oheen. Mietin kaikenmoisia Impiönniittyjä ja Rantavainioita ja muita perinteisiä ja asiallisia, mutta onneksi sukurasitteena saadut, aavistuksen kieroutuneella huumorintajulla varustetut aivoni tekivät loogisen päätelmän. Haaparanta se on. Rannassa kasvaa ihania haapoja ja sinnehän tullaan joen yli ja kaikkea. 

Kuinka hauskaa onkaan kertoa menevänsä Haaparantaan ja joka ikinen kerta selittää, että "heh heh, ei siis sinne Ruotsiin ja Ikeaan, vaan ihan Ranualle vain, Impiöön". Hauskaa varmaan ehkä kolme kertaa, mutta minkäs teet. Vahinko on jo tapahtunut.

Tässä blogissa tarkoitukseni on omaksi ja teidänkin iloksi dokumentoida Haaparannan kehkeytymistä vanhasta pellonpohjasta unelmien mökki-idylliksi.

Tervetuloa siis Haaparantaan! Välkommen till Haparanda!

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Päivä 1 ja pää auki

Kuva
 ...eli juhlallinen ensimmäisen saunahirren veistopäivä. Lukemattomien hirsikirjojen ja veistokurssin jälkeen koitti vihdoin se päivä, kun iskimme talttamme ja sahamme muhkeisiin saunahirsiimme. Jännitti. On kyllä pakko myöntää, että kurssista oli valtavasti apua. Koska olimme vieläpä samalla kurssilla, meillä on osapuilleen yhteneväiset tiedot ja ajatukset siitä, mitä pitää tehdä. Tai ainakin minulla on jonkinlaiset speksit inttää asioista Veijon kanssa - ja olla joskus jopa oikeassa! Melko monta tuntia siihen vierähti, mutta niin vain saimme hirren veistettyä. Pohjapuut olimme mittailleet paikoilleen jo viime syksynä, joten ne tarvitsi vain tarkistaa.  Lukkonurkkien piirtäminen on hauskaa hommaa, paitsi välillä meinaa mennä aivot solmuun. Silloin on hyvä, että on se toinenkin mukana pohtimassa. Toisinaan on hyvä pitää kahvitauko ja samalla pyöritellä seuraavaa siirtoa yhdessä ja erikseen. Saunan pohjapiirros on esitelty aiemmassa kirjoituksessani, ja siitä näkyy, että tönöseen tulee
Read more »

Valmis

Kuva
 ...talviunille. Syyskuun viimeisenä viikonloppuna pääsimme viimein puuhailemaan Korpikosken mökkipihaa talviteloille. Kyseisessä pihapiirissä nököttää myös suloinen saunantekeleemme, joten yksi tärkeimmistä tehtävistä oli viritellä rakennuksen päälle pellistä katto. Pellit Veijo toi Karjosuon ladosta,  joka purettiin huonokuntoisena matalaksi. Naureskeltiin peltien virityksen jälkeen, että sehän näyttää jo valmiilta saunalta, ilmanvaihto kohdillaan! Hieman matala tuo kuitenkin on, joten eiköhän veistopuuhat taas jatku talven jälkeen.  Peltien alle viriteltiin tukipuut hirsistä ja laudoista. Nyt saa roiskia vettä ja tuiskuttaa lunta, tämä suoja kestää kyllä. Saimme samana päivänä myös haravoitua pihan, nostettua laiturin sekä poltettua risuja ja kannonmökkylöitä. Kaunis syyspäivä, vaikka aurinko ei pilkistellytkään. Kauniita talviunia, saunakaunokainen! Keväällä jatketaan taas <3
Read more »

Oppia ikä kaikki

Kuva
 ...eli mestariveistäjän oppiin Oulu-opiston kurssille. Vaikka Veijo oli jo useita hirsikirjoja lukenut ja vähän isänsä ja veljensä kanssa veistohommia tehnytkin, minä en ole. Enkä halunnut kirjoja lukea, sillä itseni tuntien tieto lisää tuskaa. Mitä enemmän tietoa kirjoista luen, sitä korkeammalle rima nousee.  Siksipä päätimme ilmoittautua yhdessä Hirrenveiston alkeet -kurssille touko-kesäkuussa 2023. Onneksi pääsimme molemmat sisään: toki olimme ilmoittautumisen avaushetkellä kumpikin tahoillamme (Veijo kotona työpöytänsä ääressä, minä luokkahuoneessa opiskelijoiden valuessa sisään) hiiren osoitin nettiselaimen päivitysnapilla. Jos vain toinen meistä olisi ehtinyt ilmoittautua, Veijo olisi mennyt.  Mutta väitän, että silloin tämä homma (ja ensimmäinen hirsi) ei olisi lähtenyt luonnistumaan ollenkaan yhtä hyvin. Minun on tosi vaikea olla apulaisena sellaisessa, jonka etenemisproseduurista en oikeasti mitään ymmärrä. En tykkää tehdä vain työtä käskettyä.  Kiitos siis veistokurssin ope
Read more »