Iskän tyttö

 ...eli vähän nostalgiaa ja uusia leluja.

Muistatko aikaa, kun parasta postia olivat Anttilan, Elloksen ja Hobby Hallin kuvastot, jotka pari kertaa vuodessa tupsahtivat postilaatikkoon? Z-sukupolven edustajille ja sitäkin nuoremmille tiedoksi, että netti tuli minun ja ikätovereideni ulottuville vasta 1990-luvun loppupuolella, joten esimerkiksi vaatteita tilattiin sitten postimyynnistä, jos ei haettu Rovaniemeltä. Niin, olemme kasarin ja ysärin lapsia.


Niitä kuvastoja sitten selattiinkin hartaudella ja täyteltiin tilauslomakkeita, vaikka tosi harvoin mitään oikeasti tilattiin. Kuvastohaaveilu naapurissa asuneen ystäväni kanssa oli parasta sateisen tai liian kylmän lomapäivän puuhaa. Tai toiseksi parasta: parasta oli pyöräillä Ranuan kirjastoon kuuntelemaan levyjä ja lukemaan Aku Ankkoja tai Merri Vikin Lotta-kirjoja. 

Haaveilu ei maksanut mitään. Mutta iskä toki seurasi meidän puuhia huvittuneena. Kun postipoika sitten toikin Bilteman tai Savenmaan katalogin, iskä otti ilon irti matkiessaan meitä: "Ooh, mikä akkusirkkeli! Ja miten ihana meisselisarja, tuon kyllä haluan!" 

Oi niitä aikoja. 

Olen nähnyt somemaailmassa joitakin niin kutsuttuja unboxing-videoita, joissa joku vaikuttajaimmeinen on tilannut jotain ihanaa jostain ja sitten purkaa pakettia seuraajiensa nähden asiaankuuluvien ihastelujen ja hashtagien kera. Itse olen tehnyt aiemmin yhden paketinpurkuvideon, kun sain Mandin tilaamat sukka- ja pipolangat postista. Se video jäi yksityiseen levitykseen.

Tässäkään tapauksessa ei ole kyse kaupallisesta yhteistyöstä, joten jos tämä vehje ei kestä käytössä, siitäkin aion kertoa. 

Omenat eivät tunnetusti putoile kauas puusta, joten minusta on nykyisin oikeasti hauskaa tutustua uuteen akkuporakoneeseen ja pistää akut lataukseen odottamaan seuraavaa veistopäivää ja tapinreikien porausta.

Nautinnollista leffailtaa!



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Valmis

Miten näitä päiviä laskee

Päivä 1 ja pää auki