Päivä 3 ja kyselyikä

 ...eli miksi? Miten?

Eilen illalla saunassa (tuossa vanhassa, valmiissa versiossa) Veijo tuumasi, että on paljon mukavampaa rakentaa, kun on kaveri, jonka kanssa saa ääneen miettiä ja pohtia siirtoja työmaalla.

Pitää olla varovainen siinä, mitä toivoo, koska se voi toteutua, sanotaan. Tässä tapauksessa rakennuskaverina on kyselyikäinen rouva, joka mielellään pohtii, mutta haluaa myös tietää, miten asiat tehdään:

"Miksi tuossa pitää olla pystypuu?" 

"Mitä tapahtuu, jos ei laita sitä?"

"Miten se laitetaan kiinni tuohon kaiteeseen?" jne.

Ja kun vastaajana on periaatteessa melkein ensikertalainen hirrenveistäjä, ei vastauksia kuulemma aina ihan heti ole.

Lounastauolla jälkkärikahvin painumista odotellessa voi lepuuttaa aivojaan kutomalla sukkaa.

Saimme alimman hirsikerran veistettyä, joten pääsimme seuraavan pähkinän kimppuun: pitäisi valita pinosta parhaan kokoiset hirret seuraavaan kerrokseen. Hannu opetti kurssilla, että kannattaa valita isoimmat ja painavimmat alas. Arvauksia: ovatko kyseiset hirret kasassamme päällimmäisinä?

No eivät niin, mutta eivät onneksi alimpinakaan. Pääsin treenaamaan kuulantyöntökarjahduksia, kun ujutimme hirsiä tuolta väliköstä pois. 

Nyt pääsin ensimmäistä kertaa käyttelemään varaa eli piirtämään salvosmerkit paksuun hirteen.

Huuh, miten äkkiä aika rientää! Kellon ympäri vaikka värkätään, ei kovin monta hirttä ehditä työstää. Tänäänkin taas jouduimme vähän tekemään ekstratyötä, kun emme ihan muistaneet työjärjestystä. Nyt kirjoitin järjestyksen muistiin - ja voihan olla, että tässä kun vielä m u u t a m a hirsi veistetään, saattaa järjestys jäädä ennen pitkää mieleen...