Haaveiden Haaparanta

 ...eli lumenpudotushommia. Tältä näyttää Haaparanta järveltä katsottuna maaliskuisessa auringonkilossa. Aika täydellistä, eikö? Meitä tietysti huoletti, että edellisenä kesänä taiten kasaamamme pressusauna lyyhistyy metrisen kinoksen alle, kun aurinko alkaa kevättalvella räköttää. Kävi kuitenkin ilmi, että olimme vahingossa olleet tosi fiksuja saunan suuntimisen kanssa: viisto katto on etelän suuntaan, joten kun hikipäissäni lopulta pääsin kainaloita myöten kinoksessa kahlomalla ja väliin vyöryen saunalle ja sain kaivettua oven auki, riitti pieni tökkäisy sisäkattoon. Lumet luikahtivat alas ja kaikki oli hyvin. Mutta eipä harmittanut. Sää oli kertakaikkisen ihana, joten tamppasimme saunan taakse istumapaikat ja söimme eväät.  Koska Veijo on metsämies, hän tietysti hiihti paikalle metsäsuksilla metsän kautta.  Täydellinen kevättalviretki siis!

 ...eli ihan ensiksi telttasauna. Koska, no, eihän nyt voi olla niin, että on rantatontti ja uimapaikka, mutta ei saunaa?  Tässä Marian taidonnäyte suppilaudalla: Virpiniemessä oli myynnissä joutilas pressusauna, joten kävimme sen purkamassa ja veimme Haaparantaan. Kyseinen yksilö ei ole mikään yhdellä kädellä rakennettava tai itsestään kokoon pulpahtava sauna, vaan tämä saa luvan kestää siihen asti kun hirsiversio on käyttökunnossa. (Toivottavasti ei siis ihan hirveän pitkään.) Otin joka ikisestä vaiheesta kuvan, kun purimme saunaa Virpiniemessä. Sitten numeroin kuvat ja lähetin ne WhatsAppilla Veijolle ja kirjoitin joka kuvan alle kasausohjeen. Näillä konstein saimme saunan kasattua aivan (melkein) yhtä nätiksi Haaparantaan. Siispä nukkumateltta pystyyn ja Haaparantaan juhannuksen viettoon! Olipa melkoisen mellevää yöpyä ensimmäistä kertaa omilla mailla. Tuulen kahisutellessa rannan haavikkoa oli lempeää nukahtaa makuupussin mutkaan.  Juhannuspäivän letunpaisto Trangial...

...eli hirsikauppoja toisen enon kanssa. Todennäköisyys sille, että etsiskelet tori.fi:stä hirsiä ja löydät sieltä Tapsa-kummin kauppaamasta juuri oikean kokoisia, on varmaankin aika pieni. Kaiken lisäksi hirsipino oli Impiönjärven rannassa, vastarannan puolella. Kaupat tuli että heilahti!  Siitähän ne olisi ollut näppärää uittaa järven yli omaan rantaan (näin jo itseni sporttisissa bikineissä kauniisti päivettyneenä ja lihakset pullistellen suppilaudalla uljaasti vetämässä tukkiletkaa perässäni), mutta koska Haaparannassa ei vielä ole oikein mitään fasiliteetteja telttasaunaa ja tiipiihuussia lukuunottamatta, päädyimme kuljettamaan hirret Pudasjärvelle, Korpikosken mökille veistettäväksi. Siirrämme sitten valmiin saunan Impiöön.  Voin kertoa, että tuollaiset kuusituumaiset, neljä metriä pitkät hirret painavat aika rutosti, vaikka mahtavasti kuivuneita ovatkin. Ne eivät siis kaupanteon tapaan somasti heilahtaneet Impiöstä Livolle, vaan matkan varrelle sattui mm. Volvon etuiska...

 ...eli pistetäänpäs homma alueelle. Kesällä 2021 sitten alkoi tapahtua, ja tapahtui. Iinatin Voitto on paikallinen legenda, joka on kaivinkoneellaan tehnyt taikojaan pitkin seutua. Koska iskäkin oli kerran päässyt Voiton kaivurin kyytiin, kun hän oli kaivanut ojia ja nähnyt, miten pikkutarkkaa jälkeä mies koneellaan teki, ei asiassa ollut kahta puhetta. Soitto Voitolle, ja Veijo sitten vietti muutaman sateisen viikon Haaparannassa. Rakennuspiirustukset oli tehnyt toinen paikallinen kuuluisuus, Salmelan Niilo. Meidän ruutupaperisätöstysten pohjalta hän piirsi meille mökin sekä saunan ja laati suunnitelman rakennusten pohjien tekoon. Meidän suunnitelman mukaan piirretyssä mökissä yläkertaan olisi pitänyt ujuttautua 20 cm aukosta, joten ihan hyvä, että tähänkin hommaan on olemassa ammatti-ihmisiä. Kovin paljon Niilo ei edes virnuillut asiasta. Voin kertoa, että tulevia tönöjämme ei routa eikä savimaa heiluttele, sikälimikäli se pohjista riippuu. Voin kertoa myös sen, että tuohon aika...

 ...eli mattojen kudontaa. Koska haaveissani siintää ihana, tunnelmallinen mökki Impiössä, olen sisustanut sitä mielessäni jo pitkään. Ajatuksilla ei mökkiä täytetä, joten ilmoittauduin Oulu-opiston matonkudontakurssille. Vanhoista lakanoista (osa saatu, osa kaivettu omien kaappien kätköistä) loihdin maailman hienoimmat räsymatot, joista toisen päälle voi vahingossa tiputtaa mustikoita ja vattuja: ja toisen päällä voi pureskella sitä keltaista sitruuna-Jenkkiä, jota ei ikäväkseni enää valmisteta: Myös Vieno-mummon vanhat lautaset ja muuta astiastoa on jo valmiina olohuoneen lipaston kaapissa.  Nyt ei tarvita enää kuin se mökki. Kiitos, järkyttävän taitava ja mahtava ja hauska opettajamme Johanna! Jos vielä tulee tarve kutoa, takuulla palaan luoksesi 💚 Johanna on Oulu-opistolla kudonnanohjaajana, joten sinne mars!

 ...eli saunan pohjapiirroksen suunnittelua. Ei ole ihan yksi kierrekantinen vihko riittänyt kaiken maailman sätöstyksiin, mutta tässä kuvassa alkaa hahmottua meidän Haaparantaan tulevan saunan idea. Ulkoseinien pituus määräytyy Tapsa-enolta ostamieni hirsien mukaan eli max. 4 metriä. (Lisää hirsikaupoista myöhemmin.) Aiemminkin, ehkä uusien huonekalujen oston tai muuton yhteydessä, olen käyttänyt tällaista askartelutaktiikkaa. Eli leikataan toisesta paperista mittakaavassa olevat kalusteet, jolloin niitä voi pyöritellä pohjakuvan päällä ja miettiä, millä eri tavoin niitä voisi sijoitella. Kätevää! Itse en yhtään osaa piirtää "suunnilleen" mittakaavaan mitään, joten on parasta ihan suosiolla mitata. Ideaa saa lainata. Ole hyvä. Kyllä, olen asunut Impiössä ja tiedän, että terassilla istuminen saunatamineissa onnistuu vain tiettyinä vuodenaikoina ja sopivalla säällä. (Etelän hetelmille tiedoksi, että tämä vastuuvapauslauseke liittyy sääskiin, joita on varsin riittävästi noilla ...

 ...koska se on rannassa ja siellä kasvaa haapoja.  Vuonna 2020 toteutui pitkäaikainen (ja vähän salainenkin) haaveeni, kun Kari-eno tarjoutui myymään mummolan rannasta minulle oman tontin.  Oma mökkitontti Impiönjärven rannassa!  Kävimme jo syksyllä merkkailemassa rajan osapuilleen. Jos ei kukaan kiellä, saa tehdä merkkausnauhasta nättejä rusetteja jos haluaa. Lohkomistoimituksessa kysyttiin, josko haluaisin antaa maapläntilleni yksilöllisen nimen pitkän numerosarjan oheen. Mietin kaikenmoisia Impiönniittyjä ja Rantavainioita ja muita perinteisiä ja asiallisia, mutta onneksi sukurasitteena saadut, aavistuksen kieroutuneella huumorintajulla varustetut aivoni tekivät loogisen päätelmän. Haaparanta se on. Rannassa kasvaa ihania haapoja ja sinnehän tullaan joen yli ja kaikkea.  Kuinka hauskaa onkaan kertoa menevänsä Haaparantaan ja joka ikinen kerta selittää, että "heh heh, ei siis sinne Ruotsiin ja Ikeaan, vaan ihan Ranualle vain, Impiöön". Hauskaa varmaan ehkä ko...