Haaveiden Haaparanta

 ...eli kuinka saadaan isompi sauna melkein helposti.   Tulimme Veijon kanssa kahdestaan mökille veistopuuhiin. Hurjaa, että lapset ovat jo niin isoja, että heidät voi jättää keskenään kotiin ja Topi-koirankin vielä heille vahdittavaksi. Helpottaa kyllä kummasti saunantekoa, kun ei tarvitse huolehtia kuin kahden ihmisen eväistä. Tiirailimme piirustuksia ja seisoskelimme saunakehikossa mustikanvarpujen ja mesimarjojen seassa.  Hoksasin, että äkikseltään mitattuna Veijon varpaat eivät mahtuisi ylimmän lauteen ja kiukaan väliselle rappuselle suoraan, joten siitä se ajatus sitten lähti: pienennetään vähän terassia, niin saadaan saunaan lisää tilaa. Näppärä homma, kun itse tuusaa ja saa ihan ite päättää! (Nikke, jos luet tätä, ulkoseinien mitat pysyvät samana ja saunan ja pukkarin välinen seinä on siinä mihin se suunniteltiinkin.) Vaikka voisi kuvitella, että kurssin käyneet insinööri ja kansankynttilä olisivat vallan erehtymättömiä, ei asia ole niin. Etuosan alimman hirren on...

 ...eli juhlallinen ensimmäisen saunahirren veistopäivä. Lukemattomien hirsikirjojen ja veistokurssin jälkeen koitti vihdoin se päivä, kun iskimme talttamme ja sahamme muhkeisiin saunahirsiimme. Jännitti. On kyllä pakko myöntää, että kurssista oli valtavasti apua. Koska olimme vieläpä samalla kurssilla, meillä on osapuilleen yhteneväiset tiedot ja ajatukset siitä, mitä pitää tehdä. Tai ainakin minulla on jonkinlaiset speksit inttää asioista Veijon kanssa - ja olla joskus jopa oikeassa! Melko monta tuntia siihen vierähti, mutta niin vain saimme hirren veistettyä. Pohjapuut olimme mittailleet paikoilleen jo viime syksynä, joten ne tarvitsi vain tarkistaa.  Lukkonurkkien piirtäminen on hauskaa hommaa, paitsi välillä meinaa mennä aivot solmuun. Silloin on hyvä, että on se toinenkin mukana pohtimassa. Toisinaan on hyvä pitää kahvitauko ja samalla pyöritellä seuraavaa siirtoa yhdessä ja erikseen. Saunan pohjapiirros on esitelty aiemmassa kirjoituksessani, ja siitä näkyy, että tönöse...

 ...eli mestariveistäjän oppiin Oulu-opiston kurssille. Vaikka Veijo oli jo useita hirsikirjoja lukenut ja vähän isänsä ja veljensä kanssa veistohommia tehnytkin, minä en ole. Enkä halunnut kirjoja lukea, sillä itseni tuntien tieto lisää tuskaa. Mitä enemmän tietoa kirjoista luen, sitä korkeammalle rima nousee.  Siksipä päätimme ilmoittautua yhdessä Hirrenveiston alkeet -kurssille touko-kesäkuussa 2023. Onneksi pääsimme molemmat sisään: toki olimme ilmoittautumisen avaushetkellä kumpikin tahoillamme (Veijo kotona työpöytänsä ääressä, minä luokkahuoneessa opiskelijoiden valuessa sisään) hiiren osoitin nettiselaimen päivitysnapilla. Jos vain toinen meistä olisi ehtinyt ilmoittautua, Veijo olisi mennyt.  Mutta väitän, että silloin tämä homma (ja ensimmäinen hirsi) ei olisi lähtenyt luonnistumaan ollenkaan yhtä hyvin. Minun on tosi vaikea olla apulaisena sellaisessa, jonka etenemisproseduurista en oikeasti mitään ymmärrä. En tykkää tehdä vain työtä käskettyä.  Kiitos sii...

 ...eli pilikillä Impiönjärvellä. Viime kesä hurahti Korpikoskella kaivonteossa ynnä muussa, joten Impiössä käytiin vain istuttamassa muutamia kuusentaimia. Maaliskuussa lähdimme kuitenkin taas lumenpudotushommiin Haaparantaan. Koska tiesimme, ettei varsinaiseen urakkaan mene juurikaan aikaa, päätimme ottaa pilkkivehkeet mukaan ja lähteä etsimään myyttistä "hautaa" eli Impiönjärvellä olevaa syvempää kohtaa, josta on saatu muhkeita ahvenia. Ei mitenkään erityisen helppo tehtävä. Itsehän olin ihan väärässä sen suhteen, missä päin järveä uskoin haudan sijaitsevan. Äitiltä, tädiltä ja enoilta kyselemällä sain aivan erinomaisen käyttökelpoisia maamerkkejä.  Esimerkiksi: "Kun olet haudan kohdalla, näkyy Kalakentästä sen ison männyn latva. Vai oliko se kuusi?" (Tämä näkymä on voinut auttaa 20-30 vuotta sitten, mutta metsä on sittemmin hieman kasvanut.) Ja toinen vinkkivitonen: "Kun menet Kalakentästä vastarantaa kohti, Vanhatalo näkyy haudan kohdalla". (Tämäkin n...

 ...eli lumenpudotushommia. Tältä näyttää Haaparanta järveltä katsottuna maaliskuisessa auringonkilossa. Aika täydellistä, eikö? Meitä tietysti huoletti, että edellisenä kesänä taiten kasaamamme pressusauna lyyhistyy metrisen kinoksen alle, kun aurinko alkaa kevättalvella räköttää. Kävi kuitenkin ilmi, että olimme vahingossa olleet tosi fiksuja saunan suuntimisen kanssa: viisto katto on etelän suuntaan, joten kun hikipäissäni lopulta pääsin kainaloita myöten kinoksessa kahlomalla ja väliin vyöryen saunalle ja sain kaivettua oven auki, riitti pieni tökkäisy sisäkattoon. Lumet luikahtivat alas ja kaikki oli hyvin. Mutta eipä harmittanut. Sää oli kertakaikkisen ihana, joten tamppasimme saunan taakse istumapaikat ja söimme eväät.  Koska Veijo on metsämies, hän tietysti hiihti paikalle metsäsuksilla metsän kautta.  Täydellinen kevättalviretki siis!

 ...eli ihan ensiksi telttasauna. Koska, no, eihän nyt voi olla niin, että on rantatontti ja uimapaikka, mutta ei saunaa?  Tässä Marian taidonnäyte suppilaudalla: Virpiniemessä oli myynnissä joutilas pressusauna, joten kävimme sen purkamassa ja veimme Haaparantaan. Kyseinen yksilö ei ole mikään yhdellä kädellä rakennettava tai itsestään kokoon pulpahtava sauna, vaan tämä saa luvan kestää siihen asti kun hirsiversio on käyttökunnossa. (Toivottavasti ei siis ihan hirveän pitkään.) Otin joka ikisestä vaiheesta kuvan, kun purimme saunaa Virpiniemessä. Sitten numeroin kuvat ja lähetin ne WhatsAppilla Veijolle ja kirjoitin joka kuvan alle kasausohjeen. Näillä konstein saimme saunan kasattua aivan (melkein) yhtä nätiksi Haaparantaan. Siispä nukkumateltta pystyyn ja Haaparantaan juhannuksen viettoon! Olipa melkoisen mellevää yöpyä ensimmäistä kertaa omilla mailla. Tuulen kahisutellessa rannan haavikkoa oli lempeää nukahtaa makuupussin mutkaan.  Juhannuspäivän letunpaisto Trangial...

...eli hirsikauppoja toisen enon kanssa. Todennäköisyys sille, että etsiskelet tori.fi:stä hirsiä ja löydät sieltä Tapsa-kummin kauppaamasta juuri oikean kokoisia, on varmaankin aika pieni. Kaiken lisäksi hirsipino oli Impiönjärven rannassa, vastarannan puolella. Kaupat tuli että heilahti!  Siitähän ne olisi ollut näppärää uittaa järven yli omaan rantaan (näin jo itseni sporttisissa bikineissä kauniisti päivettyneenä ja lihakset pullistellen suppilaudalla uljaasti vetämässä tukkiletkaa perässäni), mutta koska Haaparannassa ei vielä ole oikein mitään fasiliteetteja telttasaunaa ja tiipiihuussia lukuunottamatta, päädyimme kuljettamaan hirret Pudasjärvelle, Korpikosken mökille veistettäväksi. Siirrämme sitten valmiin saunan Impiöön.  Voin kertoa, että tuollaiset kuusituumaiset, neljä metriä pitkät hirret painavat aika rutosti, vaikka mahtavasti kuivuneita ovatkin. Ne eivät siis kaupanteon tapaan somasti heilahtaneet Impiöstä Livolle, vaan matkan varrelle sattui mm. Volvon etuiska...

 ...eli pistetäänpäs homma alueelle. Kesällä 2021 sitten alkoi tapahtua, ja tapahtui. Iinatin Voitto on paikallinen legenda, joka on kaivinkoneellaan tehnyt taikojaan pitkin seutua. Koska iskäkin oli kerran päässyt Voiton kaivurin kyytiin, kun hän oli kaivanut ojia ja nähnyt, miten pikkutarkkaa jälkeä mies koneellaan teki, ei asiassa ollut kahta puhetta. Soitto Voitolle, ja Veijo sitten vietti muutaman sateisen viikon Haaparannassa. Rakennuspiirustukset oli tehnyt toinen paikallinen kuuluisuus, Salmelan Niilo. Meidän ruutupaperisätöstysten pohjalta hän piirsi meille mökin sekä saunan ja laati suunnitelman rakennusten pohjien tekoon. Meidän suunnitelman mukaan piirretyssä mökissä yläkertaan olisi pitänyt ujuttautua 20 cm aukosta, joten ihan hyvä, että tähänkin hommaan on olemassa ammatti-ihmisiä. Kovin paljon Niilo ei edes virnuillut asiasta. Voin kertoa, että tulevia tönöjämme ei routa eikä savimaa heiluttele, sikälimikäli se pohjista riippuu. Voin kertoa myös sen, että tuohon aika...

 ...eli mattojen kudontaa. Koska haaveissani siintää ihana, tunnelmallinen mökki Impiössä, olen sisustanut sitä mielessäni jo pitkään. Ajatuksilla ei mökkiä täytetä, joten ilmoittauduin Oulu-opiston matonkudontakurssille. Vanhoista lakanoista (osa saatu, osa kaivettu omien kaappien kätköistä) loihdin maailman hienoimmat räsymatot, joista toisen päälle voi vahingossa tiputtaa mustikoita ja vattuja: ja toisen päällä voi pureskella sitä keltaista sitruuna-Jenkkiä, jota ei ikäväkseni enää valmisteta: Myös Vieno-mummon vanhat lautaset ja muuta astiastoa on jo valmiina olohuoneen lipaston kaapissa.  Nyt ei tarvita enää kuin se mökki. Kiitos, järkyttävän taitava ja mahtava ja hauska opettajamme Johanna! Jos vielä tulee tarve kutoa, takuulla palaan luoksesi 💚 Johanna on Oulu-opistolla kudonnanohjaajana, joten sinne mars!

 ...eli saunan pohjapiirroksen suunnittelua. Ei ole ihan yksi kierrekantinen vihko riittänyt kaiken maailman sätöstyksiin, mutta tässä kuvassa alkaa hahmottua meidän Haaparantaan tulevan saunan idea. Ulkoseinien pituus määräytyy Tapsa-enolta ostamieni hirsien mukaan eli max. 4 metriä. (Lisää hirsikaupoista myöhemmin.) Aiemminkin, ehkä uusien huonekalujen oston tai muuton yhteydessä, olen käyttänyt tällaista askartelutaktiikkaa. Eli leikataan toisesta paperista mittakaavassa olevat kalusteet, jolloin niitä voi pyöritellä pohjakuvan päällä ja miettiä, millä eri tavoin niitä voisi sijoitella. Kätevää! Itse en yhtään osaa piirtää "suunnilleen" mittakaavaan mitään, joten on parasta ihan suosiolla mitata. Ideaa saa lainata. Ole hyvä. Kyllä, olen asunut Impiössä ja tiedän, että terassilla istuminen saunatamineissa onnistuu vain tiettyinä vuodenaikoina ja sopivalla säällä. (Etelän hetelmille tiedoksi, että tämä vastuuvapauslauseke liittyy sääskiin, joita on varsin riittävästi noilla ...