Haaveiden Haaparanta

 No vaikkapa tämä maisema. Perjantaina 25.8.2023 toteutin kesän aikana muhineen suunnitelmani ja lähdin Topin kanssa Haaparantaan telttailemaan. Aikaa ei ollut paljon: töistä lähdin hitusen aikaisemmin, mutta koska tavaraa piti hakea Korpikosken mökiltäkin mukaan, kello oli puoli kahdeksan illalla, kun tulimme perille. Maisema ja ympäristö kyllä hoitivat hommansa, ja tunsin heti olevani perillä. Siellä missä pitääkin olla. Laitoin saman tien telttasaunan kiukaaseen tulen ja kannoin vettä kiukaan vesisäiliöön, jotta ehtisin vielä illan päälle nautiskellä löylyistä. Perustin pienen evästelypaikan rantaan ja laitoin Trangiaan veden kiehumaan iltapalaa varten: Veden kiehumista odotellessa kannoimme Topin kanssa (tai no, jokainen voi itse kuvitella kumpi kantoi ja kumpi ihanasti rekalehti jaloissa) teltan ja loput yöpymiskamppeet rannemmaksi. Vanhalla Volvolla olisin ajaa turauttanut lähemmäksi, mutta ei se mitään. Olo oli levollinen, valoa riitti vielä hetken aikaa, joten kaikki hoitui ren

 ... kun kokonaisia ei juuri tule? Niin, viime kirjoituksen jälkeen Veijo on puuhaillut rakennuksella muutamia iltapäiviä ja iltoja. Kokonaiset raksapäivät ovat syksyn tullen käyneet vähiin. Alamme ehkä olla 14-15 päivän hujakoilla, eli jos olisimme putkeen tehneet, reilussa parissa viikossa olisi alkanut näyttää tältä: Eikö vain näytä mukavalta nuo lukkonurkat? Terassin sivukaiteet alkavat siis pikkuhiljaa olla paikoillaan. Ehdimme viime sunnuntaina saada tuonne oikeaan reunaan vielä yhden pikkuisen nurkkapalan veistettyä, joten seuraavalla kerralla on nelimetrisen sivuhirren vuoro. Ennen talvea olisi tarkoitus ja pyrkimys saada vielä takaseinään yksi vaakahirsi tehtyä. Sitten voisi viritellä talvea varten kattopellit rakennuksen suojaksi.  Veijon Jussi-serkku oli tuumaillut, että keväthankien aikaan on mahtava sitten jatkaa veistotyötä, kun aurinko paistaa eikä ole kova pakkanen. Olisipa hauska, jos olisikin niin pitävät hanget, ettei tarvitsisi telineitä rakentaa lainkaan! Seinät al

 ...eli päivät lyhenevät, kuten kesäkin. Viime kerran äkkilähtörupeama päättyi, kun minun täytyi palata maalikylille kirpparihommiin. Ehdin keskiviikkoaamuna kuitenkin piirtää takaseinän kolmannen hirren salvokset ja lukot:  Sahailin tällä kertaa lukot käsisahalla, koska Veijo oli palaverissa mökin keittiön pöydän ääressä enkä vielä ole uskaltanut opetella moottorisahan käyttöä. Tässäkin tapauksessa olemme todenneet, miten paljon apua on kunnollisista työvälineistä, kuten käsisahasta, joka ei ole rimpula. Tämä Bahcon saha on minunkin käsissäni oikein nätisti leikkaava peli: Saimme siis takahirren nostettua paikoilleen, mutta eihän se kerrasta lopsahtanut nätisti. Pulma voi olla se, että haluamme mielellämme jättää hirsien mahtavat muodot kuoppineen ja oksantyvineen näkyviin elävöittämään pintaa. Sellaisten salvominen ei kuitenkaan ole tällaisille aloitteleville hirsikäsityöläisille ihan läpihuutojuttu, jolloin hirttä joutuu kerran jos viidennenkin nostelemaan pois ja takaisin. Mutta ei

...eli hieman etymologiaa. Ouluun muutettuamme ihmettelin Hollihaan puiston nimeä. Ajattelin, että "haka" liittyy jotenkin vanhaan laidunalueeseen. Veijon veisattua hirsikirjoja selvisi, että hollihaka onkin alla olevassa kuvassa näkyvä rautainen haka, jolla saa kiinnitettyä hirret tukevasti passiin tapinreikien poraamisen ajaksi. Kuvassa myös näkymätön poraaja: Veijon palattua töihin on saunan veistohomma väistämättä hidastunut. Parina iltana Veijo ehti tapittaa ja höylätä, mutta sitten tuli sadekelit. Minulla lomaa on vielä tämä viikko ja sattui niin, että säätiedotus lupasi kohtuullisen sateetonta alkuviikkoa. Niinpä otimme äkkilähdön Livolle ja jätimme jälkikasvun koiran kera kotivahdeiksi. (Muistelen, että joskus takavuosina äkkilähdöllä lähdettiin jonnekin ihan muualle kuin mökille...) Sepä olikin hyvä päähänpälkähdys. Ehdimme jo maanantai-iltana puuhata pari tuntia. Tiistaina Veijo teki etätöitä ja minä talttailin, piirtelin ja höyläsin. Näin ikään: Tauoilla Veijo tuli

 ...eli vähän nostalgiaa ja uusia leluja. Muistatko aikaa, kun parasta postia olivat Anttilan, Elloksen ja Hobby Hallin kuvastot, jotka pari kertaa vuodessa tupsahtivat postilaatikkoon? Z-sukupolven edustajille ja sitäkin nuoremmille tiedoksi, että netti tuli minun ja ikätovereideni ulottuville vasta 1990-luvun loppupuolella, joten esimerkiksi vaatteita tilattiin sitten postimyynnistä, jos ei haettu Rovaniemeltä. Niin, olemme kasarin ja ysärin lapsia. Niitä kuvastoja sitten selattiinkin hartaudella ja täyteltiin tilauslomakkeita, vaikka tosi harvoin mitään oikeasti tilattiin. Kuvastohaaveilu naapurissa asuneen ystäväni kanssa oli parasta sateisen tai liian kylmän lomapäivän puuhaa. Tai toiseksi parasta: parasta oli pyöräillä Ranuan kirjastoon kuuntelemaan levyjä ja lukemaan Aku Ankkoja tai Merri Vikin Lotta-kirjoja.  Haaveilu ei maksanut mitään. Mutta iskä toki seurasi meidän puuhia huvittuneena. Kun postipoika sitten toikin Bilteman tai Savenmaan katalogin, iskä otti ilon irti matkies

 ...koska seinän yli ei enää niin vain harpota. Ihanuutta ovat kyllä näin korkeat hirret! Vaikka hirsien liikuttelu ja nostelu vaatiikin melkoisesti lihasvoimia nostolaitteen toistaiseksi puuttuessa, ei nostelua tarvitse tehdä kovin usein. Ikkunan allekin riittää jo kahden-kolmen hirren korkeus.   Tämän päivän ohjelmassa on ollut höyläystä, piirtämistä ja salvomista. Kun hirsi asemoidaan paikalleen, se laitetaan vatupassin avulla mahdollisimman suoraan ja kiinnitetään salvoksen ja lukkojen piirtämisen ajaksi paikoilleen vaikkapa tällaisilla "haarukoilla" (minun keksimä nimi tälle apuvälineelle, koska se näyttää h-kirjaimelta ja h niin kuin haarukka): Veijohan siis oikeasti luki niitä hirsikirjoja jo reilusti ennen kurssin alkua ja löysi jostakin vanhasta kirjasta ohjeen tällaisten puristimien tekoon. Hän värkkäsi ne valmiiksi jo pari vuotta sitten, ja olipa mellevää kurssilla kaivella lootasta nämä vempeleet, kun sellaisista tuli puhe! Taisi näitä siellä joku lainatakin. Kun

 ...eli tappi sinne, toinen tänne. Meillä oli viime viikolla mieluisa vieras, Marian Helmi-ystävä Joensuusta. Siksipä veistomimmi jätti työmaan muutamaksi päiväksi veistohemmon harteille ja vietti teini-ihanuuksien kanssa kesäpäiviä mm. Nallikarissa pötkötellen, mutta mikäpä siinä, kun taitava mies sattuu olemaan. Otimme ennen Ouluun lähtöäni seuraavat hirret pinosta, niin Veijo pääsi niitä mallailemaan, piirtämään, veistämään ja salvomaan. Hyvältä näyttää, ja työnjohtajakin hyväksyy: Tänään ryhdyimme tekemään tapinreikiä hirsikertaan, jotta rakennelma pysyy suorassa. Veijo viilasi aamulla poran terän kärjen kierteistä neljältä sivulta osan pois veisto-opettaja Hannun vinkin mukaisesti, jolloin pora ei itse ime vaan puree puuhun vain silloin, kun poraaja sitä painaa. Vinkki osoittautui erinomaiseksi: ei ole poralle niin rasittavaa eikä poraajalle pelottavaa, kun terä ei väkisin jurskaa kiinni tiukkaan puuhun. Veijo rohkaisi minutkin poraamaan, vaikka pikkuisen hirvitti tehokasta vempel

 ...eli kuinka lukkonurkka asemoidaan. Kurssilla tuli useaan kertaan eteen virheen puolitus, mutta meistä kumpikaan ei aivan täysin tainnut ymmärtää, miten, milloin ja miksi se tehdään. No eipä hätää: kun on oma sätös ja omat hirret, voimme ihan yhdessä miettiä, mitä se meidän veistopuuhissa tarkoittaa. Takaseinän toista, hyvin korkeaa hirttä mittaillessamme tulimme tilanteeseen, jossa lukko ei oikein meinannut osua tavoitealueelle. Silloin päätimme toteuttaa virheen puolituksen eli otimme ne kolme  liikasenttiä puoliksi alemmasta ja puoliksi ylemmästä hirrestä. Saa nähdä kadummeko tätä päätöstä sitten seuraavien hirsien kohdalla... Aika sievä salvos tuli tähänkin! Kohta päästään saunomaan 😂 Eilen Veijo ehti alkaa porata tapinreikiä. Hirsien läpi porataan 32 mm terällä reiät niin, että reikä ulottuu alemman hirren puoliväliin. Siihen sitten isketään rimatappi, jonka tarkoituksena on pitää rakennelma paikoillaan ja seinät suorassa. Pora ja poraaja ovat melko kovilla tuossa hommassa! Tä

 ...eli liittyvätkö oven ja ihmisen kätisyydet toisiinsa? Tässä havainnollistava video päivän loogis-semanttisesta probleemasta: Päänvaivaa aiheuttavat ovia suunnitellessa myös se, mitä tarkoittaa leveys. Onko se oven leveys vai karmin leveys vai aukon leveys, ja jos aukon, tarkoittaako oviaukkoa vai seinään jätettävää aukkoa?  Katsoimme YouTubesta opetusvideon, jossa vanha veistomestari puhuu niin tymäkkää turkua tai raumaa tai muuta käsittämätöntä länsimurretta, ettemme ihan saaneet selvää ohjeista. Näissä tunnelmissa ryhdyimme valitsemaan seuraavia hirsiä päätyseinään sekä saunan ja pukuhuoneen väliseen seinään. Viime mainittuun pitää siis jättää aukko ovelle, joten hirret täytyy katkaista lyhyemmiksi. Tällä kertaa sopiva hirsi todellakin pötkötteli aivan alimmaisena pinossa. Siispä kaksi hydraulitunkkia tulille ja venkuttamaan. Hienosti nousi pino ja saimme hurjan paksun ja pitkän hirren kiskottua välistä pois.  Tänään Veijo ehti hieman höylätä eilen paikoilleen saamaamme sivuhirtt